Moi siellä ja Ihanaa Uutta Vuotta! ❤
Tänään vietän syntymäpäiviäni ja siitä on tullut kuluneeksi 10 vuotta, kun minusta tuli täysi-ikäinen.
Olen viime aikoina pohdiskellut paljon elettyä aikaa, palannut menneisyyteen ja sen seurauksena vuodattanut kyyneleitä niin ihanien, surullisten, kuin kauniiden muistojen äärellä.
Kahdeksantoistavuotiaana elin varmasti monelle tyypillistä nuoren aikuisen ailahtelevaa elämää.
Ajoin ajokortin, muutin pois kotoa, kuvittelin seurustelevani ensimmäisen poikaystäväni kanssa ikuisesti ja haaveilin suuresti niin perheestä, kuin matkustelusta maailman ympäri.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, en löydä itseäni perheellisestä elämästä, mutta olen tehnyt ja kokenut sellaisia asioita, mistä en välttämättä olisi edes osannut haaveilla.😌
Kuluneeseen vuosikymmeneen on mahtunut luonnollisesti kaikenlaista.
Olen tehnyt hyviä että huonoja päätöksiä, jännittänyt, pelännyt valtavasti ja itkenyt tuhannesti. Tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut ihania uusia ystäviä.
Lähtenyt eri suuntiin toisten kanssa ja menettänyt muutaman rakkaan taivaan toiselle reunalle.
Olen kulkenut yksin Aasiassa ja oppinut elämään itsenäisesti. Ostanut asunnon, muuttanut toiselle paikkakunnalle ja valmistunut eri tutkinnoista. Vaihtanut työpaikkaa, perustanut oman toiminimen ja tehnyt asioita, joita sen ympärillä syvästi rakastan.
Mieleenpainuvinta viimeisen kymmenen vuoden aikana on ehdottomasti tunne, jonka koin yksin reissatessani Aasiassa vuonna 2018.
Erottuani pitkästä ja vaikeasta parisuhteesta pari vuotta aikaisemmin, vajosin vaikeaan masennukseen että ahdistukseen. Olin varma etten enää jaksaisi ja lopettaisin kaiken elämisen maan päällä.
Oikeastaan elin täydellisessä sumussa melkein 2 vuotta, jonka aikana Turkuunkin muutin.
Matka toiselle puolelle maapalloa yksin, oli varmasti siinä kohtaa elämäni parhaimpia päätöksiä. Muistan hortoilleeni kaupungista toiseen Etelä- ja Pohjois-Thaimaassa kuukauden, kunnes yhtäkkiä havahdun onnettoman pieneltä saarelta Filippiineiltä, pienet baby-banaanit kourassani katselemassa paikallisten lasten pihaleikkejä auringon laskiessa.
Armoton köyhyys oli käsinkosketeltavaa saarella ja kirjaimellisesti tunsin pahaa oloa siitä, että olin edes eksynyt sille saarelle hyvinvoivana, “onnellisena” turistina. Muistan piilottaneeni kamerani syvälle rinkkani syövereihin, ettei kukaan paikallinen näkisi sitä.
Vuokrasin skootterin ja päätin ajaa saaren ympäri vaikka sen olematon tie näytti erittäin huonokuntoiselta ja vaaralliselta. Tätä skootteri matkaa ja sen jälkeisiä tunteita en unohda koskaan.
Vaikka olin nähnyt aikaisemmin köyhyyttä niin Kiinassa, Afrikassa, Malesiassa, kuin Thaimaassa, niin tämä kokemus Filippiineiltä oli jotain sellaista, mikä kosketti ja kovaa, suoraan syvälle sieluun.
Mutkikkaalla ja kuoppaisella tiellä lojui kymmeniä, ellei satoja koiria ja koiranpentuja kuolleina tai kituvina. Osalta oli lähtenyt kokonaan turkki, osalta törrötti luut ja elimet ulkona, sekä osa niistä oli riekaloitunut useaan osaan pitkin tietä.
Tunsin valtavaa järkytystä näistä kuolleista ja kituvista pennuista ja siitä saaresta. Päälimmäiseksi kysymykseksi suurella huutomerkillä pyöri;
Miten niin pienillä asioilla ja rakennelmilla ihminen voi elää?
Ajettuani saaren ympäri, en pystynyt syömään edes niitä banaaneita, mitkä olin säästänyt illaksi. Juoksin meren rantaan ja kastoin jalkani veteen.
Suljin silmäni ja hengitin syvään, kunnes vihdoin ymmärsin kuinka hyvin minulla asiat ovat. Ettei elämäni riipu kenestäkään toisesta ihmisestä, ketään toista en pysty pelastamaan ja nyt pystyn hyväksymään elämän juuri sellaisena kuin mitä se todellisuudessa on.
Tunsin vapautta.
Reissatessa perspektiivit ovat niin suuret, jonka myötä omat murheet yhtäkkiä niin pienet.
Sitä on sanoiksi vaikea pukea, ilman että kuulostaisi taas yhdeltä ällö kliseeltä muiden mantrojen joukossa, mutta niin se vain on. Totta.
Ehdottomasti kaunein muisto, mikä tulee mieleeni ja minkä haluan jakaa, on kokonaisuudessaan soolomatkani Sri Lankaan vuonna 2019.
Tämä reissu oli kaikinpuolin ihana, koska olin mielessäni paljon vapautuneempi kuin edellisellä reissullani Aasiassa. Nautin joka hetkestä ja muistan ihmisten aidon ystävällisyyden, katseet ja keskustelut, sekä illan suloisen koiran koiran kanssa, kenen kanssa jaoin päivän banaanit.
Koira näytti varmasti yhtä eksyneeltä kuin minäkin. 🤭
Muistelen syvällä lämmöllä kaikkia matkojani ja luulen etten varmastikaan olisi tässä näiden arvomaailmojen ja ajatuksieni kanssa ilman niitä.
Jokaisesta reissusta olen jotain oivaltanut ja jokin lukko on aina avautunut.
Yksin matkaaminen oli jotain sellaista, mihin en olisi ikinä kuvitellut pystyväni, mutta kun vihdoin vaan lähti päin tuntematonta ja ylitti siinä itsensä, en sen jälkeistä voittamatonta fiilistä keksi mistään. Suosittelen.
Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut aidosti onnellinen ja olen sitä tälläkin hetkellä.
Tänä päivänä yritän rakentaa hieman hitaampaa ja vieläkin yksinkertaisempaa elämää itselleni, sekä syventää yhteyttäni luontoon.
Nautin edelleen hitaista aamuista, koirieni hännän heilutuksista, vuodenajoista ja kirjoista. Rakastan kuumaa vihreää teetä lempi kupposestani ja pitkät kävelyt luonnossa tekevät aina ihmeitä. Aatokset tähtitaivaan alla rauhoittavat aina ja usvainen aamu kaikessa moodissaan saa minut pysähtymään.
Tämä vuosi 2020 opetti minulle asioiden tärkeysjärjestyksen, arvostamaan entistä enemmän yksinkertaisempia asioita arjessa ja ennenkaikkea, ettei terveys ole itsestäänselvyys.
Haaveilua matkustamisesta en silti aio lopettaa koskaan, enkä myöskään hetkien ikuistamista neliön muotoisella teknisellä vekottimella, toiselta kutsumanimeltään kamera. 🤭
Kiitollinen olen lähipiirini terveydestä ja teistä ketkä jaksavat tukea minua niin yrittäjänä, kuin ihmisenä. Vilpitön suuri kiitos perheelle ja jokaiselle ystävälle.
❤ Jasmin.
Hello there and Happy New Year! ❤
Today I celebrate my birthday and it’s already been 10 years since I became an adult.
Lately I’ve been reflecting on my bygone years, thinking back a lot, and the wonderful, beautiful as well as sad memories have made me shed many tears.
My life when I was eighteen was just like any other young adult, up-and-down life, never a dull moment.
I got my driver’s licence, moved away from home, imagined my first boyfriend would be mine forever, and I had high hopes for both a family life as well as travelling around the world.
Today, ten years later, I have not yet established a family, but I’ve accomplished and experienced things I could not even have dreamed of. 😌
Naturally, a lot has happened during the past decade.
I’ve made both good and poor decisions, cried a thousand times, because I’ve often been scared, anxcious, excited or nervous. I’ve met lots of people and gained lovely new friends.
I’ve departed with some of them and lost a few loved ones, who passed from time to eternity.
I’ve travelled around Asia on my own and learned to manage by myself. I’ve become independent, bought a home, moved to another city and completed various degrees. I’ve had many jobs, become a business owner and thus been able to do things I love deeply.
The absolutely unforgettable feeling during the past ten years was in Asia, where I was travelling alone in 2018, when I plunged into deep depression and anxciety, after having broken up a long relationship just two years earlier.
There was no hope, I had no strenght and I was giving up life.
For nearly two years I was living in a complete haze, during which I moved to Turku.
At that point, to travel alone to the other side of the globe, was certainly one of the best decisions I’ve ever made.
I remember roaming around, from one city to the other in Southern and Northern Thailand for one whole month, when I suddenly found myself on a tiny scrubby island in the Philippines, with a bunch of baby bananas in my hand, watching the local children play their games at sunset.
Ruthless poverty was tangible on the island and I was literally sick for having stumbled here, being the healthy ”happy” tourist that I was.
I remember having rented a scooter in order to drive around the island, although the vague road seemed to be in horrible condition and dangerous. I will never forget this scooter ride and the feelings afterwards.
Although I had previously seen poverty in China, Africa, Malaysia and Thailand, this experience in the Philippines was something else, it hit me hard and deeply touched my soul and heart.
On the bumpy winding road there were dozens, or maybe hundreds of dying or already dead dogs and puppies, in pain. Some of them had no fur left, their organs and bones sticking out, others shredded and scattered in pieces along the road.
I was immensely choked up by these dead or suffering puppies and the conditions on the island; how could anyone survive in such poor circumstances and shattered surroundings?
After having driven around the island, I couldn’t eat, not even the bananas I’d saved for the night. I ran to the seashore and dipped my feet into the water. Closing my eyes, deep breaths, and I finally realized how good my life was. My life is not depending on anybody else and it is totally acceptable to live my life just the way it is.
Freedom.
Travelling broadens your horizons and helps you put your own little worries into perspective. It’s not easy to put down in words without sickeningly sounding like a cliche, just a mantra among others, but that’s exactly how it goes. True that.
Absolutely the most beautiful memory that I remember clearly and want to share with you, is my solo trip to Sri Lanka in 2019.
Because my mind was much more free than before, during my previous visit to Asia, this trip was wonderful in every way.
I enjoyed every moment, and I remember how genuinly friendly the people were, their gentle eyes, the discussions, and the evening with the cutest dog that I shared my bananas with.
The dog seemed to be just as lost as I was. 🤭
Without all my travels I would not be here with my set of values and my thoughts, and my memories bring back deep inner warmth. Each and every trip has given me new insights and opened up some locks.
I never could have imagined being able to travel alone, but when I finally started my journey into the unknown and excelled myself, the invincible feeling that succeeded is nowhere else to be found. Warmly recommended!
For the past two years I’ve been genuinly happy and still am at the moment.
Today it’s my goal to simplify and slow down my life and to connect more deeply with the nature.
I still enjoy slow mornings, the seasons and books. I love to drink hot green tea from my favourite cup, and long walks in the nature always have a wonderful effect. The starry night sky always has a soothing effect on my thoughts, and a foggy morning with all its moods calms me down. I will never stop dreaming of travelling nor will I stop catching the magical moments with my technical square gadget, the camera.
This past year 2020 has taught me which things to put in first, the order of importance, to appreciate a more simple everyday life, and first of all that you should not take your health for granted.
I’m so very grateful for the wellbeing of my nearest and dearest, and also for all of you who keep giving me your support as an entrepreneur as well as a human being.
My sincere huge thanks to my family and each and every friend of mine.
❤ Jasmin.
